Rekisteröidy

Día de los Muertos tutuksi!

Kasvomaalattuja kuolleiden päivän juhlijoita. Lähde: Pixabay Olet varmaankin kuullut meksikolaisesta kuolleiden päivän juhlasta, Día de los Muertosista, ja vähintäänkin nähnyt siihen liittyviä värikkäitä naamiaisasuja, kasvoille kallolta näyttäviä maalauksia tai esimerkiksi tyylikkäästi maalattuja sokerikallomakeisia. Vaikka sitä vietetään Halloweenin kanssa samaan aikaan ja sen aihepiiri vaikuttaisi olevan pintapuolin sama, ei silti kyse ole yksinkertaisesti “Meksikon Omasta Halloweenista”. Siinä missä amerikkalaistyylinen halloween-juhla herkuttelee kauholeffojen teemoilla ja keppostelulla, kuolleiden päivää vietetään pitkien perinteiden mukaisesti elämää juhlistavien karkeloiden kautta; juhlistetaan niin jo edesmenneitä että elämän ohikiitävyyttä ja ainutkertaisuutta. (Kihelmöivän kauhistuttavaan halloween-tunnelmaan pääset myös teemaan sopivien uusien kolikkopeliemme kanssa!)

Kappale kauneinta kulttuuriperintöä

Día de los Muertos on yksi Meksikon suurimmista vuotuisista juhlista, ja se on myös valtakunnallinen vapaapäivä siinä missä joulukin. Arvellaan, että sen juuret ovat asteekkien kulttuurissa ja Mictecacihuatl-jumalattaren kunnioittamiseen suunnitellussa juhlassa; sittemmin juhla on elänyt ja kehittynyt maan historian mukana ja ottanut vaikutteita muun muassa katolilaisuudesta ja sen pyhäinmiestenpäivästä. Tänä päivänä Kuolleiden päivää vietetään perinteitä kunnioittaen sekä perhepiirissä että riehakkaissa katujuhlissakin. Kotosalla vainajia muistellaan hyvällä, ja heille tuodaan perheen laatimalle ofrendas-alttarille kehäkukkia, edesmenneiden lempiruokia ja calaveras-kalloja. Perinne on niin tärkeä ja elinvoimainen, että UNESCO lisäsi sen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloonsa vuonna 2008.

Kaksijakoinen juhla

Marraskuun kahtena ensimmäisenä päivänä vietettävä Kuolleiden päivän juhla tunnetaan värikkyydestään ja eloisuudestaan, eikä se keskity halloweenin tapaan pelotteluun, kauhuun tai kepposteluunkaan, vaikka se nimensä mukaisesti pyöriikiin kuoleman ympärillä. Perhepiireissä muistellaan jo edesmenneitä perheenjäseniä ja kerrotaan tarinoita heistä, ja heidän sielujensa puolesta myös usein rukoillaan. Perheet myös usein käyvät hautausmailla ja kirkoissa sytyttäen vainajiensa muistoksi kynttilöitä ja rukoillen; haudat myös usein käydään siivoamassa ja koristelemassa lokakuun viimeisenä päivänä tätä silmälläpitäen. Useimmiten koristeeksi päätyvät oransseina hehkuvat kehäkukat, erilaiset korut, helyt tai vaikkapa vainajan lempiesineet, kuten silmälasit tai karamellit. Joissakin Meksikon osissa perheet viettävät koko yön omaistensa haudoilla hengaillen, juhlien, laulaen ja tanssien. Kuolleiden päivä jakautuu kahtia: sen aikana juhlistetaan sekä edesmenneitä perheenjäseniä ja sukulaisia että elämää yleensäkin. Rukousten ja hautakäyntien lisäksi kuolleiden päivää juhlistetaan tansseilla, paraateilla, lauluilla ja karkeloilla, sillä juhlan tarkoitus on myös muistuttaa eläville, että elämästä on syytä nauttia ja iloita. Kunnon kansanjuhlaan kuuluu aina herkuttelu ja syöminen; etenkin erikseen juhlaa varten tehtävä pan de muerto eli kuolleiden leipä on lähtemätön osa juhlapöytää. Tämä usein aniksella maustettu makea leipä on usein koristelu taikinasta tehdyillä luilla ja kalloilla, tai pienillä surun kyyneliksi muodostuneilla taikinapisaroilla. Juhlaan kuuluu tietysti myös juomia, kuten pulque, makea käymisteitse tehty agavesiirappijuoma, ja atole, vellimäinen maissijauhosta, sokerista, kanelista ja vaniljasta tehty ohut herkku - ja tietysti kuuma kaakao, Meksikon ja atseekkien lahja maailmalle!

Väriloistoa ja juhlapukeutumista

Kuolleiden Päivän juhlan ikonisimpia koristeita on calavera-pääkallo, joka on yhdistynyt niin lähtemättömästi juhlaan, että se on käytännössä amerikkalaisen halloweenin kurpitsalyhdyn tapaan symboli koko vuodenajalle. Calavera-kalloille maalataan erilaisia kasvonpiirteitä ja vaikkapa painijan naamioita. Samanlaisia pääkalloja tehdään myös karkeiksi sokerimassasta, ja niiden otsaan kirjoitetaan vastaanottajan nimi. La Catrina -luurankorouva on myös yleinen ilmestys koristeena; tämä läpeensä tyyylikäs ja hienosti pukeutunut luuranko-matami isoine hattuineen virnistää monesta juhlivasta kodista. Koska kyse on erittäin sosiaalisesta juhlasta, onkin luonnollista, että siihen sisältyy myös erilaisia naamiaisasuja ja juhlapukeutumista. Puolet huvista on luurangoksi pukeutumisessa. Kaikenikäiset ihmiset maalaavat kasvoilleen monimutkaisia ja huikeita pääkalloa muistuttavia maskeerauksia, ja samalla pukeudutaan rönsyilevästi ja yliampuvastikin juhlatamineisiin. Monen pukuun kuuluu kastanjetteja, tiukuja tai simpukankuoria esimerkiksi tanssia tahdittamaan tai kenties houkuttelemaan edesmenneiden perheenjäsenten henkiä, joiden uskotaan palaavan tuonpuoleisesta juhlimaan sukulaistensa kanssa. Tällaisia henkiä varten pystytetään upeita ofrenda-alttareita, joille kerätään pitkän matkan uuvuttamille hengille virkistykseksi vettä, edesmenneen lempiruokaa, suitsukkeita, ristejä, kukkia ja tietysti myös kuvia ajasta ikuisuuteen siirtyneistä sukulaisista. Värikkäitä sokerikalloja. Lähde: Pixabay

Erilaisia kuolleiden päivän juhlia

Kun kyseessä on kuolleiden päivän kaltainen liki ikiaikainen juhla, on luonnollista, että paikallisissa perinteissä on paljonkin eroja. Listasimme tähän alle muutaman mielenkiintoisen otannan, jotka kannattaa tsekata, mikäli matkajalkaa kutkuttaa! Aguascalientes sijaitsee noin 140 mailia Guadalajarasta pohjoiseen, ja siellä kuolleiden päivä on lähemmäs viikon mittainen karnevaalimainen fiesta. Kaupungissa vietetään monen päivän mittaista Festival de Calaverasia eli pääkallojen juhlaa, joka aikanaan päättyy huikeaan pääkalloja kuljettavaan paraatiin Avenida Madero -katua pitkin. Tuxtepecin pikkuisessa kaupungissa Oaxacan koillisosassa vietetään omalaatuista kilpailua kuolleiden päivän myötä. Tuxtepec on kuuluisa sahanpurusta tehdyistä matoistaan, ja paikalliset käyttävät päiväkaupalla aikaa täydellisten, upeiden ja monimutkaisten sahanpurumattojen laatimiseen - nämä “matot” tehdään kaupungin kaduille käyttäen luonnonmateriaaleja kuten havunneulasia, riisiä, ruusun terälehtiä, oksia ja sahanpurua. Nämä matot sitten arvioidaan kuolleiden päivänä järjestettävässä kisassa, ja voittaja saa kävellä seuraavan vuoden rinta rottingilla. Meksikosta noin 225 mailia länteen sijaitsevassa Pátzcuaron kaupungissa vietetään erittäin koskettavaa kuolleiden päivän juhlaa, jonka tunnelma on vailla vertaistaan. Maaseudulla asuva alkuperäiskansa kerääntyy paikallisen järven rannoille sankoin joukoin suurena kulkueena. Rannalla ihmiset kiipeävät kanootteihin, ja melovat läheiselle saarelle vain yksi ainoa kanootin kokkaan asetettu kynttilä valonaan. Saarella he viettävät koko yön paikallisella alkuperäiskansojen hautausmaalla, vainajiensa parissa. Perinne on ikiaikainen ja kaunis. Día de los Muertos (tai Día des Muertos, latinalais-amerikkalaisittain) on upea, elinvoimainen perinne, jota ei voi kaupallistetun halloweenin tapaan pakata yksinkertaisesti myyntipakettiin. Siihen kannattaa tutustua videoiden ja valokuvien kautta, sillä pelkät sanat eivät tee sen eloisuudelle ja värikkyydelle oikeutta! oletko jo tutustunut esimerkiksi Banana Odysseyhin?


Mihin halloween pohjautuu? ... Matkalle makunautintojen perässä ...